Torstaina matka jatkui Kilpisjärvelle ja perjantaina lähdettiin sitten kiipeämään Saanalla. Mies ja koira meni edeltä, kun itse meinasin hyytyä jo alkumatkasta. No huipulle päästiin, syötiin eväitä ja upeat oli näkymät... Ihmettelin vain muita ihmisiä, jotka myös kiipesivät huipulle, he viipyivät huipulla viisi minuttia ja samantien takaisin, huipulle käveleminen kesti kuitenkin vajaa pari tuntia. Oli mukava seurata, kun koira oli ihan innoissaan ja vielä loppumatkastikin innoistui juoksemaan, toki oli väsynyt illalla.
Sinne siis matka... Saanalle
Enää muutama porras... ja sitten pari kilometriä nousua kivikossa
Uskomattomia maisemia
Parrakas vuorikiipeilijä
...jonka mielestä rappuset oli parasta koko matkassa
Norjassakin piti tietysti käydä ajelemassa, kyllä vain oli tunturit paljon paljon korkeampia ja upeampia. Oli uskomatonta ajella mutkaisia teitä tuntureiden välissä, kun välillä toisella puolella oli armoton pudotus tai Jäämeri. Kuvat eivät tee oikeutta maisemien kauneudelle...
